Suoraan sisältöön
Suomen ulkoasiainministeriö

Intialaisia energiaratkaisuja - Suomen suurlähetystö, New Delhi : Ajankohtaista

SUOMEN SUURLÄHETYSTÖ, New Delhi

E-3, Nyaya Marg, Chanakyapuri, New Delhi 110021, India
Puh. +91-11-4149 7500, S-posti: sanomat.nde@formin.fi
Suomi | English | Svenska | facebook | 
Kirjasinkoko_normaaliKirjasinkoko_suurempi
 
Edustustojen raportit, 22.8.2017

Intialaisia energiaratkaisuja

Intia seuraa energiapolitiikassaan kansainvälistä kehitystä, mutta ratkaisut ovat usein omaleimaisia. Suuren ja monimuotoisen maan ratkaisuissa toinen jalka on tiukasti perinteisissä ratkaisuissa ja toinen harppaa suoraan tulevaisuuteen. Energiahuolto on julkisen vallan vastuulla ja siten 1,3 miljardin – suurelta osin köyhän – ihmisen sähkönsaantia ei turvata korkean teknologian ylivertaisuuteen uskomalla. Sille ei löydy maksajaa eikä perusinfrastruktuurista aina edes pohjaa jolle rakentaa. Toisaalta kehittyvä teollisuus ja ympäristöongelmat edellyttävät moderneja ja tehokkaita, jopa futuristisia ratkaisuja.

Toteutus on siten yhdistelmä uutta ja vanhaa. Suomalainen teknologia toimii Intiassakin mutta energiapolitiikkaamme ei sellaisenaan voi kopioida. Intialaiset ratkaisut antavat kuitenkin vinkkejä tulevista globaalitrendeistä, joten Suomenkin kannattaa olla välillä kuuntelijan roolissa ja peilata kansallisia ratkaisujamme kehityskaariin, jotka tapahtuvat kauempana rajoiltamme.

Hiili ja kantaverkko kaiken perustana

Intiassa keskeinen kysymys väestön hyvinvoinnin lisäämisessä on ollut koko kansan saaminen sähkön jakelun piiriin. Suuressa maatalousmaassa, jossa sähköntuotanto on sirpaleista ja epätasaista, ja pieniin kyliin ei välttämättä edes johda kunnon tietä, luulisi verkosta riippumattomien hajautettujen järjestelmien saavan suosiota. Toisin on käynyt. Aiemmista sadoista tuhansista sähköttömistä kylistä suurin osa on jo sähköistetty suoraan kantaverkosta. Logiikka on ilmeinen: niin sanotut off grid – järjestelmät, joista suomalaisyritykset ovat tulleet tunnetuiksi mm. Afrikassa, edellyttävät teknisesti koulutetun henkilön sitä ylläpitämään. Intiassa osaamistaso heikkenee mitä syrjäisimmille seuduille mennään, joten on sekä yksinkertaisempaa että usein kustannustehokkaampaa vetää sähkölinjaa vaikka satoja kilometrejä kuin rakentaa ylläpitoa vaativia itsenäisiä järjestelmiä.

Kuva: Smeet Chowdhury
Thermal Plant

Kun sähkö on yhä useampien ihmisten saatavilla, sitä tarvitaan lisää. Tähän lisättynä pyrkimys lisätä valmistavaa teollisuutta ja kehittää energiaintensiivisiä toimialoja muutenkin, nostaa Intian energiatarvetta huimaa vauhtia. Nykyinen maan kokoon nähden vaatimaton 350 GW kokonaistuotanto vaatii jopa 800 GW lisää kapasiteettia lähivuosina, ellei kulutuksen nousuun kyetä puuttumaan. Samaan aikaan Intia on sitoutunut yhteisiin päästövelvoitteisiin, joskaan ei pelkästään kansainvälisen solidaarisuuden johdosta, vaan myös omien vakavien saasteongelmiensa vuoksi. Miten yhdistää nämä toisiinsa nähden vastakkaiset vaatimukset maassa, jonka energiatuotannosta 60% tulee hiilestä ja vielä kolmenkymmenen vuoden päästä tuon osuuden arvioidaan olevan lähelle 50%. Ja intialainen hiili on sen lisäksi korkean tuhkapitoisuuden omaavaa, joka tulee pestä ennen polttoa, eikä se siltikään sovellu käytettäväksi tuontihiilelle rakennettuihin voimalaitoksiin tai terästeollisuuden tarpeisiin.

Ovatko jätteet ratkaisu energiaongelmaan vai ongelma itsessään?

Hiilivoimaloiden määrän ja niistä koituvien päästöjen lisääntyminen on siis fakta joka on täytynyt hyväksyä. Vaikka tuleville hiilivoimaloille asetetaankin entistä tiukemmat päästökriteerit ja vanhojen laitosten tekniikkaa uusitaan, aiheuttaa panostus hiileen entistä kovemman paineen rajoittaa päästöjä muualla. Siksi esimerkiksi Euroopassa tuttu jätteiden energiakäyttö on vastatuulessa. Tehokkuudessa ja hinnassa hiilelle häviävänä polttoaineena jäte tuottaa poltettuna vähintään vastaavat päästöt, joten kannustimia ns. ”Waste-to-Energylle” ei löydy.

Jätteen kierrätystä ja hyötykäyttöä vaikka biokaasun tai –polttoaineiden valmistukseen hidastaa myös raaka-aineella rahastaminen. Intiassa jätteen omistajat ”myyvät” sitä voimalaitoksille, ja hinta kasvaa kun riippuvuus sen toimittamiseen on syntynyt. Porttihintoja tai jätehuoltomääräyksiin perustuvaa negatiivista hinnoittelua ei käytetä. Jätebusiness onkin sosialistiset perinteet omaavan Intian yksi selvimmin markkinaehtoisesti toimivia alueita, johon viranomaiset eivät saa otetta sen paremmin määräyksillä kuin tukiaisillakaan. Tuloksena moni jätteiden energiakäyttöön perustuva voimalaitos päätyy polttamaan raaka-aineen puuttuessa kattiloissaan huonolaatuista hiiltä – yleensä huonolla menestyksellä.

Biopolttoaineiden osalta paradoksi näkyy vielä selvemmin. Maailman kolmanneksi suurimpana öljyn kuluttajana Intia haluaa lisätä polttoaineomavaraisuuttaan. Syötäväksi kelpaavaa raaka-ainetta ei biopolttoaineisiin kuitenkaan voi Intiassa käyttää, ja jäte bioetanolin tai –dieselin raaka-aineena tulee äkkiä raakaöljyä kalliimmaksi. Miten siis motivoida intialaiset yritykset ja kuluttajat maksamaan polttoaineesta enemmän vain siksi, että sen kotimaisuusaste nousee ja hiilijalanjälki pienenee?

Aurinkoenergia ja sähköautot kehityksen keihäänkärkenä, mutta mukana tulee uusia haasteita

Vaikka päästöttömän energiatuotannon vuoksi Intia lisää myös vesi- ja ydinvoiman tuotantoa, pysyy näiden osuus maan energiahuollossa kuitenkin rajallisena kalliin hinnan vuoksi. Painopisteeksi on siten muodostunut aurinko- ja tuulivoima, joista erityisesti aurinkoenergian hyödyntäminen on ollut vauhdikasta ja hinnat ovat painuneet jopa alle hiilivoimaloiden sähkötariffien. Mutta onko uusien aurinko- ja tuulivoimaloiden rakentaminen kestävällä pohjalla? Hintakilpailu on ajanut energiayhtiöt käyttämään edullisempia kiinalaisia paneeleita, joiden elinkaari voi osoittautua yllättävän lyhyeksi. Odottaako Intiaa kymmenen vuoden kuluttua mittava jäteongelma korvattavien aurinkopaneeleiden muodossa? Ja mitä se tarkoittaa yrityksille, jotka ovat sitoutuneet alle tuotantohintojen meneviin tariffeihin jopa kahdeksi vuosikymmeneksi? Kuka pelastaa kannattavuusongelmiin ajautuvat voimalaitokset? Toisaalta aurinkoenergian leviäminen ensimmäistä kertaa merkittäväksi ja kustannustehokkaaksi energialähteeksi saattaa nopeuttaa teknologian kehitystä siinä määrin, että ennen pitkää Intian panostuksista hyötyvät myös muut maat. Aurinkoenergialla on pitkällä tähtäimellä mahdollisuus nousta kääntöpiirien välisen alueen keskeisimmäksi energialähteeksi.

Kuva: Braham Kumaris
Solar Plant

Liikenteessä Intia pyrkii seuraamaan viimeaikaista sähköautokehitystä kuitenkin omine erityispiirteineen. Virallisena tavoitteena on, että vuoden 2030 jälkeen kaikki myytävät uudet autot ovat täyssähköautoja (hybridit eivät kustannussyistä koskaan saaneet Intiassa merkittävää jalansijaa). Koska nykymalliset sähköautot ovat liian kalliita suurelle osalle kansasta, on aloitettu hanke ”intialaisen” sähköautokonseptin luomisesta. Sadan kilometrin kantamalla ja huoltoasemalla akkujen vaihtamiseen perustuvalla tekniikalla oletetaan päästävän tarpeeksi edulliseen hintaan tavallisten kansalaisten ja julkisen liikenteen ajoneuvoissa. Samalla se on piristysruiske maan omalle autoteollisuudelle, sillä uniikin ”kevyt”henkilöauton tai kolmipyöräisen mopoauton ei uskota kiinnostavan kansainvälisiä yrityksiä markkinoiden rajallisuuden vuoksi. Kyllä Intiassa silti asiakkaita riittää myös kansainvälisille automerkeille. Mutta vähenevätkö päästöt? Vaikka sähköautojen latausverkoston vaatima tuotantolisäys painottuu edelleenkin hiileen, on voimalaitosten sähkötuotanto huomattavasti vähäpäästöisempää kuin nykyisen huonokuntoisen autokannan aiheuttamat päästöt. Siirtyminen sähköiseen liikenteeseen onkin Intiassa varmin ja vähiten muita ympäristöriskejä sisältävä tapa vähentää päästöjä ja parantaa energiaomavaraisuutta.

Muuttuvatko juhlapuheet ja suunnitelmat todellisuudeksi?

Intian suunnitelmat tuskin toteutuvat sellaisenaan ja aikataulukin voi elää. Silti aurinkoenergian tuotannon ennakoitua nopeampi leviäminen ja hinnan romahtaminen osoittavat suurtenkin mullistusten olevan mahdollisia. Intia 2030 tulee joka tapauksessa näyttämään hyvin erilaiselta kuin tänään, ja sama koskee energiasektoria. Ehkä hiilenkin valta-asema järkkyy ennakoitua nopeammin?

Tulosta

Päivitetty 25.8.2017


© Suomen suurlähetystö, New Delhi | Tietoa palvelusta  | Yhteystiedot